Paris Saint-Germain katkaisi FC Barcelonan voittoputken Mestarien liigassa

Paris Saint-Germain on jälleen kerran osoittanut valtavaa voimaa tällä kaudella: Manchester Citystä otetun voiton jatkoksi joukkue kukisti myös FC Barcelonan. Paris Saint-Germain päätti Barcelonan 11 ottelun mittaisen voittoputken – tosin ironista kyllä, nykyään Paris Saint-Germain Jalkapallo fanipaita Lapsille kantava Ferran Torres ei onnistunut maalinteossa entistä seuraansa vastaan. Paris Saint-Germain hallitsee tällä hetkellä Mestarien liigaa täysin suvereenisti; joukkue näyttää olevan matkalla kohti historiallista sarjaa peräkkäisiä mestaruuksia. Ottelun jälkeen fanit ovat kiirehtineet kritisoimaan Lamine Yamalia heikosta esityksestä ja pilkkaamaan Ferran Torresia tämän hukatuista tilanteista – harva on kuitenkaan tunnistanut tuloksen todellisia, ratkaisevia tekijöitä.

Monet tarkkailijat katsovat, ettei FC Barcelona suhtautunut otteluun Paris Saint-Germainia vastaan ​​täydellä vakavuudella. Joukkue jäi hankalaan välimaastoon: se yritti säästellä voimiaan, mutta tavoitteli samalla voittoa. Koska vain neljän päivän kuluttua oli edessä tärkeä La Ligan paikallisottelu, päävalmentaja Hansi Flick päätti olla peluuttamatta vahvinta avauskokoonpanoaan. Tässä ottelussa Rodri Hernández pukeutui FC Barcelona Jalkapallo fanipaita Lapsille ja istui vaihtopenkillä säästellen voimiaan seuraavaa tärkeää koitosta varten. Jalkapallossa tuskin on suurempaa sudenkuoppaa kuin tällainen ”puolivaloilla” toteutettu taktinen lähestymistapa: halutaan voittaa, mutta ei olla valmiita panostamaan täysillä, eikä toisaalta myöskään haluta suosiolla hyväksyä tappiota.

Tästä lähtökohdasta käsin Barcelonan tappio Paris Saint-Germainille oli lähes väistämätön. Jos joukkue olisi lähestynyt peliä toisin, voitto – jopa Paris Saint-Germainia vastaan, jolta puuttui kaksi avainpelaajaa – olisi ollut täysin mahdollinen. Barcelonalle Mestarien liigan lohkovaihe ei ehkä ole ensisijainen tavoite, mikä tekee tästä tappiosta ennakoitavan lopputuloksen. Tappion luonne nostaa kuitenkin esiin terävän ja epämiellyttävän kysymyksen seuran kannalta: kun vastustaja ei anna Barcelonan rakentaa peliä rauhassa alhaalta – vaan purkaa joukkueen pallonhallintaan perustuvan pelitavan intensiivisellä prässillä – miten Barcelona voi ylipäätään voittaa ratkaisevan ottelun? Vai onko joukkueen kohtalona vain antaa vastustajan sanella pelin kulku ja alistua surkeaan, ennalta määrättyyn tappioon?